Pakkaaminen on täydessä vauhdissa. Lähdemme kevyesti, sen olen vannonnut. Tunnen suurta tyydytystä siitä että ylipäätään tulen toimeen pienellä määrällä tavaraa, enkä vain tule toimeen, vaan nautin enemmän niin. Selkeää, yksinkertaista, kevyttä. Tietää missä mikäkin on, löytää hakemansa, mahtuu pikkuriikkiseen japanilaliseen hotellihuoneeseen, voi täyttää laukut tuliaisilla….
Mitä mukana siis äidillä ja pojalla kahden viikon Japanin -matkalla?
Ei matkalaukkua, vain suuri kassi (jossa on pyörät alla ja kahva vetämistä varten ja johon tarvittaessa mahtuu valmistajan mukaan 142 litraan tavaraa). Punnitsin äsken, tavaramme painavat 16 kiloa. Laukun paino tyhjänä 4 kiloa joten matkatavarat 12 kiloa. Lisäksi meillä on pieni lentolaukku joka on nyt lauantain menomatkalla vielä lähes tyhjä. Minulla olkalaukku (kamera, passit, rahat, paperit etc.), pojalla pieni reppu, siellä kirja ja pikku evästä.
Asumme ensin neljä yötä hotellissa Tokiossa. Hotellissa on pesukoneet jos on tarvetta. Seuraavassa kohteessamme Kiotossa (viisi yötä) asumme vuokraamassamme talossa, jossa on pesukone myös. Samoin on matkan viimeisen osuuden hotellissa Tokiossa (vielä neljä yötä.)
Asiaa voi lähestyä ainakin kahdella tapaa:
”Minähän en lähde lomamatkalle pyykkäämään”.
”Mitä järkeä on raahata kaameaa määrää vaatteita mukanaan varsinkin kun lomaan liittyy paljon siirtymiä?”
Ehkä arvaatte että minun ääneni saa alempi vaihtoehto. Siksikin, että kokemuksesta tiedän käyttäväni joka tapauksessa muutamia samoja vaatteita koko ajan. Ei ole vaiva eikä mikään pyöräyttää koneellinen (tai pestä nyrkkipyykkiä). Sitä paitsi minä ainakaan en ole koskaan käyttänyt japanilaista pesukonetta, lukenut japanilaisia ohjeita moiseen käyttämiseksi. Sehän voi olla vaikka miten hauskaa! Jos hyvin käy on ehkä pakko ostaa kokonainen uusi garderobi kun kaikki kutistuu nukenvaatteiksi!
Niin että mitä siinä kahdessatoista kilossa sitten on?
Vaatteita, lähinnä. Lämpötilan kohteessamme pitäisi pysytellä koko kahden viikon ajan 15-22 asteen nurkilla. Silti mukana on myös hiukan ”varmuudenvuoksivillaa” ja tietysti villasukat, joita ilman en lähde yhtään mihinkään. Mielestäni vaatteita on hyvin maltillisesti, tiedän silti että siinäkin on liikaa. Pojalla on yhdet ainoat kengät jotka ovat siis jalassa jo matkalla, minulla on kassissa kumitossut ja jalassa Desert bootsit. Ei olla menossa yökerhoon joten eiköhän noilla. Sitä paitsi aiomme olla täysin avoimesti turisteja (emme voisi henkeäkään tietysti kuviella että joku sekoittaisi meidät paikallisiin) joten antaa palaa, turisti saa näyttää lähes miltä hyvänsä.
Mukana on myös hiukan tekniikkaa eli kamera ja sen objektiivit, tabletti ja puhelimet. Kaikkiin laturit. Lisäksi kolme adaptoria, koska verkkojännite Japanissa on 100 V. Kirjan ottaisin, jonkun muunkin kuin matkaoppaan, mutta nyt ei ole mitään käsillä. Ajattelin ottaa käsityön. (Japanissa on muuten herrrrkullisia lankoja. Niitä saatan hankkia, ehkä saan malli-ideoitakin). Enpä ole ennen kutonut Kiotossa. Talossamme ei ole televisiota, ihanaa! Tokion hotelleissa on tv ja kuvittelen helposti että illat kuluvat väsyneenä hihitellessä ohjelmille ja mainoksille (sitten kun paikallinen vessa on jo naurettu loppuun ja kaikki nappulat paineltu.)
Ja sitten otan tämän suuren Marimekko -kassin (armeijakassin sisällä siis matkan ajan) jonka uskon olevan kätevä esim. ruokakauppareissuilla ja vaikka juuri sen pyykin kanniskelussa…Sitä paitsi tuntien japanilaisten innostuksen Marimekkoa kohtaan, tuotahan voi kiipelitilanteissa käyttää vaikka keskustelunavaajana!
Mukana on myös hiukan kosmetiikkaa mutta todella vähän. En muutenkaan käytä paljon mitään. Hotelleissa on kuulemma aina yltäkylläisesti ihania pikku pulloja pesuaineita ja sellaista, ja jos aivan välttämättä jotakin alkaisi kaivata niin uskoisin löytyvän kaupasta.
Tavaraa siis maltillisesti, luotan vuosi vuoden jälkeen enemmän siihen että vähän on tarpeeksi.
Matka Japaniin 
Ihanaa, kiitos, että teit tällaisen matkablogin. JEE, pääsen lauantaista alkaen tällaiselle Japani-kosketukselle. Tämä on ihan aiunutlaatuinen, joten olen jo etukäteen iloinen ja kiitollinen.
Koitan malttaa olla hehkuttamatta liikaa matkakohteitanne. (Kerron silti, että sisinpäni HUUUUUUTAA, että ihanaa, joku menee/pääsee Japaniin nautiskelemaan!!!)
Pyykinkoneet on supereita, mainio kokemus. Kaikki ne monet, joita minulla on ollut ilo japanissa testata. Usein ne ovat ulkona! Parvekkeilla ja pihoilla. Jo se!
Sulloudun lisäkiloksi matkatavaroihin. Sukkapariksi. Ajatukseksi. Onnentuojaksi – sellaisiahan ei voi olla liikaa.
Turvallista ja ihanaa matkaa, teille molemmille.
Täällä ollaan.
TykkääTykkää
joola, huraa, ensimmäinen kommentti! joku on siis nähnyt tämän! En tiedä miten paljon tulen päivittämään itse matkan aikana. Ehkä jotenkin pienesti, kuitenkin. Ehken voi olla hiljaa. Hykerryttää ihan kauheasti.
Sukkia pitikin ottaa, kiitos muistutuksesta;)
TykkääTykkää
Jee, ihana yllätys että teit tämän oman Japania-blogin! Minä myös odotan kuvia ja tunnelmia, paljon paljon.
TykkääTykkää
Minulle on ominaista eritellä ja jaotella ja tehdä kokonaisuuksia. Siksi kai alkoi tuntua siltä että matkamme on saatava oma tilansa.
TykkääTykkää
Minäkin iloitsen tästä matkablogista!
Ja siitä miten mukavaa on matkustaa mahdollisimman vähin matkatavaroin. Rupesin miettimään tuota pyykkijuttua ja tajusin, että minulla on tosi vähän vaatteita aina mukana (päällä olevien lisäksi toinen paita, alusvaatteita ja flanellipaita, sukkahousut ja villasukat ”kotioleiluun”) ja hienosti olen selvinnyt. Jokaisessa matkakodissa on aina ollut pyykkikone, mutten ole koskaan käyttänyt. Nyrkkipyykkiä pessyt tarpeen mukaan, lähinnä sukkia ja alusvaatteita. Kuukauden Pariisin reissulla mulla oli vain yhdet sukat- ohuet silkkivillaiset- ne pesin joka toinen päivä marseillesaippualla lavuaarissa.
Ehkä olen likainen matkalainen, mutta ainakaan itseäni ei ole haitannut:)
TykkääTykkää
Kiva seurata matkaanne ja päästä näin avartamaan maailmaa.
TykkääTykkää