Shinkansen toi meidät Kiotoon, saimme avaimet kotiin ja käytännön ohjeita. Talomme makuuhuone on kolmen tatamin kokoinen (+vuodevaatteiden säilytyskaappi) ja olohuone neljän tatamin kokoinen. Sitten on pieni keittiö, kylpyhuone ja pesukone ulkona. Raput katolle jonne voi panna pyykit kuivumaan. Liukuovet kaikkialla. Ihanan hiljaista. Ei televisiota tai muuta mölyä.
Sain pedit tehtyä, nyt olemme viisi päivää kiotolaisia. Lähdemme varmaankin pian ulos. Asumme Gionissa ja joka nurkalla on kartan mukaan jotakin kiinnostavaa. Tulen luultavasti hulluksi koska kaikki on niin kaunista. Astiat, tatamit, futonit, talot, aurinko joka laski jo. Täällä tulee jo viideltä pimeää.
Matka Japaniin 
Voi itku kuinka ihana. Näillä Kyotoilla on ihana aloittaa viikonloppu. Saada olla viisi päivää kyotolainen, se on kokemus se. Minulle onni, mutta kokemus vähentäänkin kaikille kokeneille.
Tunnen, että Kyoto pitää teistä hyvää huolta.
Minun on pakko kertoa, että minulla on ystävä, joka koki aina ”pahojen henkien ahdistuksen”, kun lentokone lähestyi Japania. Hän uskoo/uskoi henkiin, pahoihin ja hyviin. En voisi tuntea enemmän erilailla. Kyoto on minulle monella tapaa selittämätön tunne, mutta positiivinen se on. Niin valolla ladattu ei mikään kaupunki minulle ole.
Enkä ole pelännyt Kyotossa, muuta kuin ehkä sitä, kuinka kestän sen, etten aina halutessani voi sinne päästä.
Me liikuttiin poikienkin kanssa ihan tuntemattomilla kujilla keskellä pimeitä öitä. Silti en osannut pelätä, mitään. Kyoto tuntuu hyvältä ympärillä. Olkaa rauhassa sen suojissa. Älkää siitäkään olko huolissanne, jos/kun aika menee nopeasti. Pienikin hetki on ehdottomasti tyhjää täydempi!
TykkääTykkää