Eilen kävimme Inarissa. Tarkoitan Fushimi Inarissa. Olin lukenut siitä eri lähteistä, katsellut kuvia ja yrittänyt kuvitella miltä loputon jono punaisia portteja voisi näyttää. Eihän se onnistunut, todellisuus oli taas ihmeellisempi, kauniimpi ja taianomaisempi.
Nousua, nousua, kuuma ja kostea sää, ei haittaa, metsän viileys ja aina välillä pieni hautausmaa, solisevia vesiputouksia, nousua ja taas nousua, punaiset portit jatkuvat, ketut kaikkialla vartioimassa.
Miten ihmeessä jaksoimme vielä illalla käydä manga -museossa? Niin vain jaksoimme, kovasti kun haluaa saa voimia ehtyneiden tilalle.
Vaikka säätiedotukset ovat toisin kertoneet, on ollut kuivaa, lämpötila parinkymmenen paremmalla puolella. Viime yönä ukkosti pitkään ja kovasti, satoi niin että uskoin tämän pikku talon lähtevän ajelehtimaaan. Ette usko miten tässä kuulee sateen ja ukkosen jyrinän, kun ikkunat ovat tällaiset, ovet ovat tällaiset, kattokin yhdestä nurkasta rautalangalla kiinni. Makasin tatamillani ja kuuntelin lotinaa, huomaan että sade on eri paikoissa erilaista.
Meillä on tälle päivälle suuret suunnitelmat. En ole vielä käynyt ulkona. Sade ei kuulu enää, paljonkohan vettä mahtaa olla kaduilla, pihassa?
Matka Japaniin 
Ihana lukea näitä tarkkoja merkintöjäsi Japanista ja japanilaisista. Itse palasin sieltä eilen (olin miehen ja lapsenlapsen kanssa). Luulin, että oli jo viimeinen matkani sinne, mutta nyt jo kaipaan takaisin 🙂 Nauttikaa!
TykkääTykkää
Huh, huh, huh – mukavalla tavalla hengästyttää täälläkin puolen ruutua…Varmasti hyvä asenne tuo, että ei surkuttele sitä, mitä ei ehdi näkemään/kokemaan vaan täysillä intoilee siitä, mitä ehtii!
TykkääTykkää
Kiitos, että kerrot ja kuvailet ruudun tälle puolelle. Päivän kohokohta, jännitystä ….onkohan uusi postaus jo Japanista ruudulla. Kiitollinen, että näet vaivan ja välität tunnelmat tuoreeltaan.
T.
Piileskelevä Martta
TykkääTykkää