Päällimmäisenä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palasimme kotiin lauantai-iltana. Nyt olen rehellinen: en muista että olisi koskaan ollut noin haikeaa lähteä lomapaikasta pois. Muistelen että hiukan samalta tuntui ihan nuorena kun pääsi ensimmäisiä kertoja ylipäätään matkustamaan ilman vanhempia, kun kaikki oli aivan uutta ja todella jännää.

Minulta on jo kysytty monesti että no millainen se oli, se Japani. Huomaan etten osaa selittää, en osaa valita mitä kertoisin, kuinka paljon kertoisin mistäkin, miten muistaisin mainita kaikki ne kiinnostavat, liikuttavat, uskomattomat, jännittävät asiat joita näimme ja koimme. Haluaisin kertoa ihan kaiken – toisaalta en mitään, ettei se menisi ”rikki” tai ”pilalle”, tämä minun oma Japanini.

Mutta sittenkin: oman onnen jakaminen lisää onnea, niin uskon. Ehkä joku lukee kirjoituksiani ja päättää myös lähteä, että joku nauttii nojatuolimatkasta.

Kun olen kysyjille kertonut vaikutelmiani Japanista huomaan että melkein ensimmäiseksi sanon ihmiset. Ne kaikki ihmiset, niin ystävälliset ja auttavaiset ja kohteliaat ja tyytyväisen oloiset, onnellisen näköiset. Tajuan ettei todellisuus voi olla yksinomaan tuo, mutta tämä on yksi päällimmäisistä tunteistani: Japanissa on hyvä olla japanilaisten vuoksi.

Meille tarjottiin apua lukemattomat kerrat tilanteissa joissa emme vielä edes itse vielä huomanneet tarvitsevamme apua. Meille näytettiin tietä, meitä opastettiin venkoilevan automaatin kanssa, meitä vietiin kädestä pitäen (ihan oikeasti) oikeaan bussiin ja kaikenlaista.

Ja se ihmisten osoittama uteliaisuus, kysymykset siitä mistä tulemme, ihastuksen huokaisut, sellainen hiukan lapsenomainen kiinnostus. Suomi….se on niin kaukana! Mutta se on kaunis!

Muistan myös lämmöllä jokaista pienintäkin supermarkettikäyntiä, kun kassa kumarsi mennen tullen, katsoi silmiin, hymyili, otti totta tosiaan huomioon ja Palveli, sitoi pikkuruisimmankin ostoksen kauniisti, laittoi pussin solmuun ettei mitään vain putoa, kysyi lämmitetäänkö ruokaa, otanko puikot mukaan, tarvitsenko mukin tai muuta.

Toisten huomioiminen, tilan antaminen (niissä rajoissa kun se ahtaan paikan tullen on mahdollista!), hillitty käytös, ei puhelimeen kailotusta liikennevälineissä, ei tupakointia kaduilla, ei tönimistä ja rynnimistä (ruuhka on ruuhka mutta siinäkin voi liikkua monella tavalla). Kaipaan tuota jo. On jotenkin hassu yhdistelmä tämä: valtava ihmismäärä pienellä alueella, vähän tilaa, vähän aikaa, mutta siitä huolimatta olo että olisi maailman ainut asiakas, että tilaakin olisi enemmän kuin täällä.

Mainokset

12 vastausta artikkeliin “Päällimmäisenä

  1. Itkusilmin kuiskaan, tiedän. Olen tuntenut tuon saman, tunnen tuota samaa.
    Japani on voimamaani, Japanini, se, jonka olen saanut kokea, johon olen saanut tutustua.
    Japanini ei ole koko totuus Japanista, mutta kokemani on minulle todellinen kokonaisuus. Japani on sitäkin, millaiseksi minä tai sinä Japani on koettu, vaikka se on/olisi paljon muutakin.

    Ihan varmasti joku lukee. Minä! Ja monet muut. Kiitos, että kirjoitat. Japanistasikin.

    Tykkää

      1. Joo, muistat oikein. Olin 15 kun muutimme, isä meni japanilaiseen firmaan töihin kahdeksi vuodeksi. Japanissa oli silloin suomalainen koulu, jota kävin kaksi vuotta. Myöhemmin valmistuttuani olin koulun asuntolassa vuoden töissä.
        Jos saisin matkustaa vain yhteen maahan Suomesta, se olisi Japani. Toinen koti, vaikken edelleenkään koe olevani oikeutettu kutsumaan sitä kodiksi. Ehkä, koska en koskaan oppinut kieltä.
        Silti en ymmärrä itseäni. Japani otti syliinsä välittömästi sinä kuuman kosteana elokuun aamuna kun sinne laskeuduimme. Ihmiset kiintyvät päivässä, viikossa, lomamatkassa. Ehkä vähitellen ja edes välillä annan itseni luvan rakastaa Japania kotinakin.
        Siksi ehkä kommentoinkin. Tuntuu hyvältä hengittää Japania vaikka vain netin kautta. Ja sinun havainnoimaasi Japaniin luotan ja nojaan mielelläni. Lämpö välittyi välittömästi, arvostus, tietty selittämättömyys, melkein taiaksikin sitä voisin kutsua. Ja sekin on minusta mahtavaa, että olit matkassa poikasi kanssa ja tiedän, että se toi ihan varmasti oman ulottuvuuden, teki mahtavasta vielä mahtavampaa, kiinnostavasta vielä kiinnostavampaa jne.

        Tähän Japanijuttuun minun oli helppo tarttua. Kommentoin Piilomajankin kirjoituksia usein, mutta ilmeisesti vain mielessäni. Ehkä minulla on siellä olo, että muut on jo äänessä, odotan sivummalla puheenvuoroa ja sitten huomaankin keskustelun kääntyneen jo seuraavaan aiheeseen ja on ihan hyvä olla niinkin, että vain kuuntelen.
        Täällä olen ehkä pelännyt, että häiritsen matkaasi. Hölötän suomea. Mutta luotin sitten siihen, että osaat sulkea tarvittaessa korvasi ja keskittyä matkaasi.

        Tykkää

  2. Teidän ihana matka! Olen niin iloinen, että kirjoitat, koska sinulla on taito vangita hetkiä sanoihin. Olen ollut kipeänä koko teidän reissun ja nyt kun tänne pääsin, ahmin kaikki tekstisi yhdeltä istumalta. Kiitos! 🙂

    Tykkää

  3. Tuo tunne kun olisi kerrottavaa, mutta sanoja ei löydy, miten voisikaan kun ihmiset kokevat kaiken niin erilailla. Huomasin itse usein, etten osaisi sanoin kuvata sitä mitä oikeasti Japanissa tunsin ja koin. Ehkä myös pelkäsin heittäytyä pelätessäni, että se jotenkin rikkoutuisi jos sen ääneen sanoisi. Yhtä kaikki, kiitos näistä tarinoista. Kyyneleet silmissä, takaisin kaivaten luen näitä varmasti vielä uudelleen ja uudelleen..

    Tykkää

    1. Uusi Aamu, muistan miten luin blogiasi ja kirjoituksiasi Japanista ja yritin kuvitella. Onnistuinkin, huomaan nyt. Oletko joskus tavannut jonkun Japanissa käyneen joka ei olisi pitänyt maasta? Minä en.

      Tykkää

    1. Bluesea, osa kokemuksista on varmasti kaikille yhteisiä, siksi ne voi jakaa ja ymmärtää. Yritän tehdä parhaani jotta välittäisin juuri sellaisen Japanin jonka juuri minä koin. Maailmassa voi olla miljoona erilaista Japania mutta on niissä varmaan samaankin.

      Tykkää

  4. Kiitos näistä ikkunoista matkaanne ja sinun Japaniisi! Kerrassaan viehättävästi kuvattu.

    Meillä alkoi vastikään Japanin- matkan suunnittelu, toivottavasti suunnitelma myös toteutuu. Päätettiin tehdä koko perheen kanssa reissu jonnekin Euroopan ulkopuolelle, ennen kuin lapset pyrähtävät maailmalle. Perheparlamentin äänestyksessä Japani nousi ykköseksi. Eli ehkä minäkin pääsen vielä ”Japaniin, kuumiin lähteisiin”, mainion CD:n Vuohi lähtee Kalahariin biisiä siteeratakseni…

    Tykkää

  5. Et ehkä usko mutta kun katsoin kuvat ja luin tekstin niin silmäni kostuivat! Tuollainen maailman pitäisi joka puolella ettei tallottaisi muita alle kiireessä kulkiessa ja että kaikessa huomioitaisiin muut. Ei olisi meteliä ja tuuppimista. Ennen matkaanne ajattelin että ihmiset ovat siellä varmasti se tärkein koska siellä on kaikki säilynyt jotenkin niin aitona. Vaikka nyt japanilaiset nuoret tytöt…sellaiset 15-17 vuotiaat jopa vanhemmatkin ovat kuin pikkutyttöjä jotka hihittelevät kainosti…Se japanilaisten aito ystävällisyys….en löydä sanoja…On niin mahtavaa kurkistaa matkanne kautta tuonne kauas toisenlaiseen maailmaan.

    Tykkää

Kommentoi tai kysy

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s