Ja sellaisiakin hetkiä oli että jäi porttien taakse oman tolloutensa takia – kaikki ei ole aina auki vaikka Tokio sellaisen vaikutelman antaakin. Mutta haa haa -lintuja näki kuitenkin (mustia korppeja, ne olivat Japanissa valtavia ja he huusivat mielestämme haaa haaa!), ja pieni sumutussade oli lämmin ja hellä.
Niin että ei se mitään. Kaunista oli näinkin. Kiersimme koko valtavan alueen vallihautoja myötäillen. Moni muukin kiersi, juosten. Lihaksikkaita pohkeita vilahteli ohitse tasaiseen tahtiin.
Kiitos sydämellisesti kaikista Japanin-postauksistasi! Olen iloinen että nautitte matkasta, että Japani oli sinulle yhtä suuri elämys kuin minulle aikoinaan. Kuviakin oli paljon samoista paikoista. On se ihmeellinen maa, enkä malttaisi millään odottaa että pääsen sinne takaisin.
TykkääTykkää