En ole kovin innokas museoissakävijä. Melkein aina kuitenkin kun ylitän museon kynnyksen tulen nähneeksi asioita jotka ovat kiinnostavia, joita en ole koskaan ennen nähnyt, jotka ovat ainutkertaisia. Tietysti. Siksi ne onkin pantu näytille.
Kysyin vielä lippuluukulla että haluaako myös O museoon. Kyllä kai haluaa, hän sanoi ja niin mentiin. Katsottiin se mikä jaksettiin, eli ensimmäinen rakennus, niistä neljästä, vai oliko niitä viisi. Kolme tuntia paperikääröjä, maalauksia, kimonoita, miekkoja, maskeja, keramiikkaa, ja patsaita. En pysty käsittelemään kauneutta yhtään pidempään. Tulee pakahtuminen.
Tätä en ollut tiennyt: O vitsailee isänsä nähtävyyskäyttäytymisestä, mutta hänellä on samat maneerit. Tila pitää kiertää systemaattisesti ja tietyssä järjestyksessä. Kaikki informaatiotaulut tutkitaan, vain erityissyystä jätetään esine katsomatta.
Matka Japaniin 
Hehee, mun mies tulee myös mieleen tästä museokäytöksestä. Noin ylipäätään hän ei ikinä halua museoon, mutta kun jos sinne olen saanut hänet sisälle hän katselee kaiken. Lopulta huomaan istuneeni jo tunnin jossain museon penkillä, kun hän vain katselee. Minä taas referoin nopeasti kulloisestakin salista sen, jota haluan tarkastella lähemmin.
Tulin juuri Amsterdamista yhtäkään museota käyneenä. Pari oli kyllä suunnitelmissa, mutta ne jonot! Ei ole museota johon niin palavasti tahtoisin, että pari tuntia jonossa seisoisin. Tietokonetaakaan ei ollut mukana, että olisi voinut lippuja tilailla ennakkoon. Enkä pidä siitä, että silloin täytyy mennä tiettyyn aikaan, se rajoittaa jotenkin matkapäivän haahuiluohjelmaa.
TykkääTykkää
Liivia, en minäkään kyllä museoihin velvollisuuden tunnosta mene. En ajattele että nyt pitää mennä tiettyyn museoon kun matkustaa johonkin tiettyyn paikkaan. Tähän kansallismuseoon menimme oikeastaan sadetta pitämään. Pidin siitÄ mitä näin, jotkin asiat olivat aivan hirmu kauniita ja mielenkiintoisia. Mutta ei vaan jaksanut kiinnostaa ne loput rakennukset ja sen voin aivan suoraan sanoa.
TykkääTykkää