Ginkaku-ji (Hopeinen paviljonki) ei onneksi ollut hopeinen vaan tummaa puuta enimmäkseen. Nyt en kerro siitä kuin että ihastuin siihenkin ja sen puutarhaan, vaan kerron Filosofien polusta, joka lähtee Ginkaku-jin nurkilta. Se on parin kilometrin pituinen kävelyreitti pitkin kanavan reunaa. Sen varrella on isompia ja pienempiä pyhiä paikkoja, pieniä kauppoja ja teehuoneita ja sellaista.
En aio selittää miksi polulla on tuollainen nimi tai paljon muutakaan, sillä tämä ei ole matkaopas. Aiheesta löytyy kyllä enemmän luettavaa kuin ehtii jouluun mennessä tavata.
Sen sijaan haluan kertoa että jos poikkeaa polulta siinä puolivälin paikkeilla (tai hiukan ennen se taisi olla) vasemmalle, menee hiukan metsään ja kulkee eteenpäin löytää pökerryttävän kauniin hautausmaan. Mistä senkin olisi tiennyt ellei olisi mennyt!
Puun juuria kuin käärmeitä, varjoja ja valopilkkuja päällämme, täysin hiljaista.
Takaisin Filosofien polulle. Sitä kulkiessa askel hidastuu ihan itsestään. Istahtelimme, katselimme ihmisiä jotka katselivat meidän katselevan ihmisiä. Näimme naisen jolla oli kissanruokapurkki ja lusikka ja niiden vuoksi kauheasti kissaystäviä. Koululaisia, naisia aurinkovarjoineen, karppeja vedessä.
Kerron varmuuden vuoksi: kyllä se hengitti.
Matka Japaniin 
Kolme ensimmäistä kuvaa, ihana avaus tälle postille. Palaan katsomaan niitä useammin, pitäisikö tallentaa kirjanmerkkeihin. Ehkä riittää, että koko blogi on siellä, otsikolla Violetin Japani.
En muistanut, että vuodenaika on nyt niin eri Japanissa, kuin meillä. Vaikka sielläkin on syksy. Suomen marraskuu on kyllä ihan oma vuodenaikansa…
Ehditte kokea monta säätäkin. Aurkinkoa ja onneksi sen vaikuttavan sade/tuuli/myrsky-yönkin.
TykkääTykkää
Oli syksy, todella lämmintä. Ranskalainen mies joka toi meille talomme avaimet on asunut Kiotossa vuodesta 2005, ja hän sanoi ettei ole niin lämmin kuitenkaan kuin monena muuna syksynä. Silti oli usein yli 20 astetta ja hyvin kosteaa, vaikkei satanut. Ja aurinkoa oli, paljon. Ja meillä lian paksut vaatteet….
TykkääTykkää
Paljon mielenkiintoista näissä. Jäätelö hätkähdytti; en kai tajunnut että Japanissakin syödään jäätelöä…
Viimeisen kuvan oranssi mänty on hurrrrmaava!
TykkääTykkää
Joo, jäätelö oli itsellenikin vähän yllätys. Jotenkin olin luullut ettei olisi. Tuossa on puolet vihreää teetä ja hitsit se olikin voimakkaan makuista. Seuraavan kerran otin kokovihreän, koska ihastuin makuun.
TykkääTykkää