Kultainen paviljonki, Kinkaku-ji, oli tosiaan kultainen. Sen on nähnyt niin monissa matkaoppaissa, dokumenteissa ja ties missä, että sen katsominen tuntui lähes epätodelliselta. Olenko minä todella tässä -olo, nipistä minua, olenko hereillä -olo.
Kultainen paviljonki on vaikuttava ja kauniskin, mutta se on liian korea minulle. Kuin katselisi kuningattaren kruununjalokiviä, jos ymmärrätte. Heijastus vedessä ja pienet saaret, kiviä siellä täällä – ne olivat minusta vielä kauniimpia kuin itse pääosan esittäjä.
Suitsukkeiden savu, tulevaisuus sadalla jenillä automaatista, kynttilä palamaan työpaikan löytymiseksi tai syövästä parantumiseksi. Tai muuten vaan. Minä laitoin yhden palamaan kaikille hienoilla ihmisille jotka ovat tai ovat olleet.
Matka Japaniin 
Nuo saaret, joilla kasvaa puu, ovat aivan lumoavan kauniita. Pysäyttävät jo kuvina, voin vain kuvitella, miten kauniita ovat ihan livenä nähtyinä.
TykkääTykkää
Kati kaimani, olen samaa mieltä. Niitä jäi tuijottamaan ihan kuin ei olisi koskaan nähnyt pieniä saaria tai edes puita. Kaikki on niin ihmeellisessä harmoniassa.
TykkääTykkää