Palaan ajatuksissani Kioton länsipuolelle, Arashiyamaan. Minä ja O kosteassa metsässä jossa puut kampittavat, melkein satoi muttei jaksanut, kiipesimme polkua ylösylösylös, nauroimme englanniksi laitetuille kylteille, pieniä apinoita oli siellä täällä.
Yksi suurimmista odotuksistani Japanin suhteen oli päästä bambumetsään. Tuntuuko japanilaiselta samalta suomalaisessa koivukossa?
Ja sitten ihmeellisellä vanhalla junalla Saganoon. Ikkunan takana vihreä joki, veneitä joihin en ehkä olisi uskaltanut.
Olimme koko päivän satukirjassa, jonka sivuja kääntelimme varovasti ja viipyillen.
”Olimme koko päivän satukirjassa, jonka sivuja kääntelimme varovasti ja viipyillen.”
Ihanasti sanottu. Helppo uskoa.
TykkääTykkää