Olosuhde

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun kerroimme Brysselissä asuvalle japanilaiselle tuttavallemme matkustavamme Japaniin elokuussa, hän kysyi heti pilailemmeko. Seuraavaksi hän kysyi tiedämmekö että siellä on kuuma. Me emme pilailleet – heinä- tai elokuu oli ainut mahdollisuus kolmen viikon matkalle – ja kyllä, totta kai olimme lukeneet ja kuulleet siitä että kuumaa on.

Mutta on mielenkiintoista havaita miten reagoi kuumuuteen jollaista ei ole koskaan ennen kokenut, sillä sellaista oli Japanin kuumuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuumuus leikkaa tekemiseltä terän, pakko myöntää. Olen hikoileva, tärisevä märkä rätti. Eihän tämä ole yllätys, mutta on silti. Kuumuuden kaamea intensiteetti ja kaikkivoipaisuus. Eipä aina itse voi päättää miten reagoi, mitä tekee. Tahdonvoima ei auta, kropalla ja kestävyydellä on hitto vie rajat – mutta hienoa huomata että nekin voivat venyä ja jopa siirtyä!

img_20160821_173458

Tänään Himejissä tapasimme Nigelin ja Maryn Adelaidesta. Nigel on maanviljelijä ja Mary entinen opettaja. Kysyin miten he ottavat kuumuuden. He sanoivat että se on aivan karmeaa ja että he kärsivät. ”Ei se kotona Australiassa tälläista ole! Tämä kosteus on pahinta.” Olen huojentunut. Tuskani ei siis johdukaan siitä että tulen pohjoisesta enkä totta vie ole tottunut tällaiseen.

img_20160822_154835

En tiedä miten paljon join matkan aikana. Rakastin japanilaisia juoma-automaatteja jo ennestään, mutta tällä matkalla ne saivat entistä erityisemmän sijan sydämessäni. Olisi hulluutta kantaa mukanaan sellaista määrää nestettä, kun kaikkialta löytää automaatin ja sieltä voi tipauttaa itselleen vihreää teetä, vettä, limsaa, jääkahvia. Huomio: en nähnyt yhtäkään automaattia joka olisi ollut epäkunnossa, ja käytin sentään useita joka ikinen päivä. Tämä joka ilmoitti ”not so cold” oli minun makuuni myös aivan tarpeeksi cold. Ja ennen kaikkea juomat olivat märkiä.

Kaksi tärkeintä asustetta oli viuhka ja kankainen ”hikirätti”. Aurinkovarjo kova kolmonen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten kuuma siellä sitten oikeastaan oli?

Melkein koko ajan 27-37 astetta, aamusta lähtien. Yöllä jonkun verran vähemmän. Sitten on tämä ”real feel” -puoli asiasta. Kosteus oli hyvin yleisesti 80-90 prosenttia. Jos satoi, vesi oli lämmintä, jos tuuli, se oli kuin föönillä naamaan. Luulin että Tokiossa oli kuuma, mutta Kioton kuumuus oli sitäkin tyrmäävämpi. Johtunee ainakin siitä, että Kioto sijaitsee kolmen vuoren keskellä, on kuin jonkunlainen kattila siinä keskellä.

Kun sitten melkein viimeisenä päivänämme Tokiossa oli vain 26 astetta ja tihutti, huomasin ihoni nousevan kananlihalle. Outo, tervetullut ilmiö.

En ole ennen tätä matkaa oikein tajunnut tuulikelloja. Nyt taisin oivaltaa niiden taian. Kun pienikin tuulenvire, vaikka kuuman puoleinenkin, on harvinainen tapahtuma, juhlistaa kellon hento kilahtelu sitä juuri oikealla tavalla.

Meidän olisi ehdottomasti pitänyt valita toinen ajankohta. Silti en kadu, nytpä tiedän. Onneksi kaikissa asunnoissamme oli hyvin toimiva ilmastointi ja pystyimme nukkumaan. Onneksi niissä oli myös pesukoneet! Vaatteita vaihdettiin toisinaan kolmesti päivässä.

 

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Olosuhde

  1. Bluesea: kiitos, hauska kuulla että kelpaa. En missään nimessä yritä esiintyä minään Japanin -tuntijana, vaan siltä pohjalta että miten minä asiat koin. En liioin viitsi esitellä paikkoja kuin matkaoppaassa – se on paremmin tehty jo niin monessa paikassa.

    Tykkää

Kommentoi tai kysy

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s