img_20160820_062033

img_20160820_085054

img_20160815_173852

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistan Kioton kodista ihan kaiken ovenpieliä myöten. Se oli kaksi kerrosta tyhjyyttä ja kauneutta, yksinkertaista, suorakulmaista, koreilematonta. Talo oli pienellä kujalla jonne ei autot mahdu, ja sen takana oli pieni shintolaispyhäkkö. Alue on ennen ollut yhtä suurta hautausmaata. Yläkerrassa nukuimme tatameilla, alakerrassa oli olohuone, keittiö ja kylpyhuone, missä ilokseni oli syvä, japanilainen kylpyamme.

Talossa oli hiljaista, lähikujilla ja kaduilla oli hiljaista. Kuului normaalin elämän ääniä, mutta kaikki oli hillittyä ja hienovaraista. Kuumuus varmasti osaltaan tainnutti ihmisten toimia sekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joka aamu kun muut vielä nukkuvat (ja kyllä, ihan takuulla he nukkuvat sillä minä olen minä lomallakin, ja nousen kuudelta tai viimeistään seitsemältä, sillä tietenkään ei kiinnosta maata sängyssä jos on päässyt paratiisiin ja on utelias!) lähden ulos enkä kerro kenellekään. Ei tarvitse, tapani tunnetaan.

Ennen seitsemää on vielä aavistuksen vähemmän kuuma. En voi sanoa viileää, sillä se ei olisi oikein. Ei vain ole vielä tappavan kuuma, koska aurinko ei ole kunnolla noussut. Mutta munkit ovat, ja monet muutkin jotka ovat tulleet rukoilemaan temppeleihin ja pyhäkköihin aivan minun kotini nurkille. Jotkut kiirehtivät salkku kädessä jonnekin, oli viikonpäivä mikä hyvänsä, kellonaika mikä hyvänsä. Japanissa aina jotkut kiitävät salkkuineen valkoinen paita ja mustat housut päällä. Salarimen.

img_20160824_055354

img_20160820_094114

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pari vuotta sitten asuin O:n kanssa tässä ihan lähellä. Hassua miten hyvin muistan kulkureitit ja missä on hyvät ruokakaupat. Tällä kertaa olen rohkeampi. Jään tuijottelemaan ihmisten puuhia talojen edustoille, pysähdyn häpeilemättä katsomaan vähäpätöisiäkin tapahtumia. Haluan päästä selville ihmisten arjesta ja saada käsityksen elämästä turistikatujen takana. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kioto on varsinainen kattila! Vuoret kolmella suunnalla tässä ympärillä. Voin taata että hyvin lämmittää. Tulisin luultavasti hulluksi jos talossa ei olisi ilmastointia. Ymmärrän totisesti aurinkovarjojen käytön! Eihän se kuumaa poista, mutta ainakaan ei saa suoraa tykitystä päänuppiinsa. Joskus suorastaan juoksen ruokakauppaan. Juoksen, vaikka juoksemisessa ei ole tällä säällä mitään järkeä. Ovesta tulee kadulle ihana viileys. Pitkitän ostoksia ja nojailen kylmäaltaisiin.

 

Mainokset

6 vastausta artikkeliin “

  1. Kyllä! Näitä on huippua lukea. Nousee myös omat matkamuistot mieleen. Me ehdittiin vaan vähän rapaista Tokiota ja Kiotoa ja kuopuksen kanssa haaveilemme uudesta matkasta. Ihanaa päästä näin sinun tarinoidesi kautta Japanin tunnelmiin. Kun seuraavaa omaa matkaa saamme odotella (lue: säästää) varmasti useamman tovin.

    Tykkää

    1. Lempi, kiitos kommentista! Olen tonttu kun en ollut sitä huomannut. Emme olisi päässeet matkaan kummallakaan kerralla ellemme olisi luopuneet monesta, monesta muusta jutusta. Mutta halu oli niin kaamea!

      Tykkää

Kommentoi tai kysy

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s