Muistan Kioton kodista ihan kaiken ovenpieliä myöten. Se oli kaksi kerrosta tyhjyyttä ja kauneutta, yksinkertaista, suorakulmaista, koreilematonta. Talo oli pienellä kujalla jonne ei autot mahdu, ja sen takana oli pieni shintolaispyhäkkö. Alue on ennen ollut yhtä suurta hautausmaata. Yläkerrassa nukuimme tatameilla, alakerrassa oli olohuone, keittiö ja kylpyhuone, missä ilokseni oli syvä, japanilainen kylpyamme.

Talossa oli hiljaista, lähikujilla ja kaduilla oli hiljaista. Kuului normaalin elämän ääniä, mutta kaikki oli hillittyä ja hienovaraista. Kuumuus varmasti osaltaan tainnutti ihmisten toimia sekin.

Joka aamu kun muut vielä nukkuvat (ja kyllä, ihan takuulla he nukkuvat sillä minä olen minä lomallakin, ja nousen kuudelta tai viimeistään seitsemältä, sillä tietenkään ei kiinnosta maata sängyssä jos on päässyt paratiisiin ja on utelias!) lähden ulos enkä kerro kenellekään. Ei tarvitse, tapani tunnetaan.

Ennen seitsemää on vielä aavistuksen vähemmän kuuma. En voi sanoa viileää, sillä se ei olisi oikein. Ei vain ole vielä tappavan kuuma, koska aurinko ei ole kunnolla noussut. Mutta munkit ovat, ja monet muutkin jotka ovat tulleet rukoilemaan temppeleihin ja pyhäkköihin aivan minun kotini nurkille. Jotkut kiirehtivät salkku kädessä jonnekin, oli viikonpäivä mikä hyvänsä, kellonaika mikä hyvänsä. Japanissa aina jotkut kiitävät salkkuineen valkoinen paita ja mustat housut päällä. Salarimen.

Pari vuotta sitten asuin O:n kanssa tässä ihan lähellä. Hassua miten hyvin muistan kulkureitit ja missä on hyvät ruokakaupat. Tällä kertaa olen rohkeampi. Jään tuijottelemaan ihmisten puuhia talojen edustoille, pysähdyn häpeilemättä katsomaan vähäpätöisiäkin tapahtumia. Haluan päästä selville ihmisten arjesta ja saada käsityksen elämästä turistikatujen takana. 

Kioto on varsinainen kattila! Vuoret kolmella suunnalla tässä ympärillä. Voin taata että hyvin lämmittää. Tulisin luultavasti hulluksi jos talossa ei olisi ilmastointia. Ymmärrän totisesti aurinkovarjojen käytön! Eihän se kuumaa poista, mutta ainakaan ei saa suoraa tykitystä päänuppiinsa. Joskus suorastaan juoksen ruokakauppaan. Juoksen, vaikka juoksemisessa ei ole tällä säällä mitään järkeä. Ovesta tulee kadulle ihana viileys. Pitkitän ostoksia ja nojailen kylmäaltaisiin.