Aloitimme tihkusateisen päivän hautausmaalta Yanakasta, ihan tässä vieressä. Saimme siellä kissaystävän, joka olikin tosi sitkeä. Seurasi meitä naukuen pitkän tovin.
Lisää hautausmaita, pyhiä paikkoja, vaatimattomia asuintaloja, kouluja, joissa pihalla voimistelutunti menossa.
Sitten Tokion kansallismuseo, myönnän, ei läheskään kaikkea sieltä. Ihailin O:ia koska hän ihaili näkemäänsä.
Ja sitten uudelleen Yorikamomen kyytiin, Odaiballe, Miraikan tiedekeskus oli auki kuten pitikin, näimme Androidit, kuvan nainen pantiin puhumaan myös suomea minun äänelläni, voi riemua, voi ihmetteleviä koululaisia!
Ja näimme Asimon, alimmassa kuvassa oleva robotti. Se osaa yhtä sun toista.
Matka Japaniin 