Kioton -kodistamme käveli sukkelaan moniin kauniisiin paikkoihin. Kodai-ji temppelin alueeseen tutustuimme viimeisenä iltanamme Kiotossa. Ei ollut monia muita kuin minä ja poika ja kaikki vierailijat kuiskuttelivat.
Paikoitellen ei tiennyt mikä oli heijastus, mikä sen lähde. Totuus paljastui kun joku heitti pienen kiven veteen, ja renkaat levisivät lammen pinnalla.
No niin siis. En tiedä miten monta kertaa sanoin (huudahdin) ettei voi olla totta. Että pyörryn kohta. Ettei voi olla näin kaunista. Että teen teltan tuohon metsään ja jään sinne.
Valaistu bambumetsä saattaa kuulostaa Ameriikan meiningiltä, mutta toteutus oli huimaavan kaunis. Taitaa olla yksi vahvimmista luontokokemuksistani ikinä.
Kuuletteko kuinka lintu lähtee lentoon, tai millainen ääni syntyy, kun puut heiluvat toisiaan vasten?
Matka Japaniin 
Olisin halunnut voida kulkea teidän perässä, kuuloetäisyydellä. Olisin varmasti nauttinut itsekin ja lisäksi nauttinut hymyten siitä, kuinka olisin kuullut jonkun toisenkin olevan haltioitunut.
Varmasti kaunista. Ja montaa muuta, superlatiivista.
TykkääTykkää